Skip to main content
Tuleva yrittäjä

Sivutoiminen yrittäjä

Milloin kannattaa perustaa sivutoiminen yritys

 

Asiantuntijatyön ohessa voi toimia sivutoimisena yrittäjänä, joka voi mahdollistaa:

  • Lisäansioita, joita joko tarvitaan oman talouden tasapainottamiseksi tai tarvitaan laskutuskanava ilmennyttä kysyntää varten. Näin esimerkiksi tilanteessa, jossa harrastuksesta näyttäisi syntyvän laskutettavaa toimintaa melkein kuin vahingossa.
  • Liikeidean testauksen turvallisesti palkkatyön ohessa. Tämä on hyödyllistä silloin kun haaveissa on kokopäiväiseksi yrittäjäksi lähteminen, mutta palkkatyöstä luopuminen tuntuu liian suurelta riskiltä.

 

Kerron tässä kirjoituksessani yli 4000 yrittäjää kouluttaneena yrityksen perustamisen ammattilaisena mitä sivutoimista asiantuntijayritystä suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon. Asiantuntijayrityksellä tarkoitan tätä: Liikeideana on jokin koulutuksen, työkokemuksen tai harrastuneisuuden kautta hankittu erityinen osaaminen, joka on ns. pään sisäistä eli asiantuntijapalvelua. En tarkoita asiantuntijapalvelulla niinkään käsillä tehtävää työtä, tuotteiden valmistamista, tuotteita tai palveluita myyvää kauppiasta, ravintoloitsijaa tai vaikkapa kuljetusyrittäjää, vaikka nämäkin edellyttävät lähes poikkeuksetta perustajaltaan alansa vankkaa osaamista. Kirjoitukseni antaa toki hyötyjä myös muille sivutoimista yrittäjyyttä pohtiville, vaikka keskitynkin tässä asiantuntijayrittäjyyteen.

Monen asiantuntijan haasteena on osaamisen pitäminen vakan alla. Liiallinen vaatimattomuus ei ole aina hyväksi, ja valitettavasti kokemattomammat, mutta rohkeammat viestijät saattavat näkyä kentällä todellisia osaajia enemmän. Tämä voi johtaa pahimmillaan siihen, että kokemattomat polkevat alan hintatasoa ja samalla myös laatutasoa. Asiakas ei saa sitä mitä pitäisi, joten alan asiantuntijayrittäjien maine kärsii (”konsultti vei rahat, mutta mitään hyötyjä ei saatu”). Soisinkin konkareiden näkyvän rohkeammin, sillä asiantuntijuus edellyttää todellakin asiantuntijuutta. Ja ostajille suosittelen lämpimästi konsultin taustojen tsekkaamista ennen tarjouksen hyväksymistä.

Olen yrityksen perustajien kanssa työskennellessäni havainnut, että asiantuntijoilla on tyypillisesti kahdenlaisia liikeideoita:

  1. Täsmälleen sama palvelu, mitä palkkatyössä tehdään. Tähän on kouluttauduttu ja tämä on se erityisosaaminen, joka tekee asiantuntijasta asiantuntijan. Tällainen liikeidea on niin sanottu luontainen jatkumo palkkatyöläisyydelle. Yksinkertaisimmillaan tämä on se liikeidea, jonka tuttavapiiri olettaa asiantuntijalla olevan. Tätä ei hämmästellä, eikä tätä joudu perustelemaan niin perinpohjaisesti – tosin aina löytyy yrittäjyyttä vastustavia ankeuttajia. Kun liikeidea on sitä samaa, mitä palkkatyössä on jo tehty, yrityksen perustamisessa on otettava haltuun vain yrittäjyys, sillä asiantuntijalla on valmiiksi hallussaan kovan luokan ammattitaito, toimiala on tuttu, ja verkostot valmiina. Esimerkkinä kehityspäällikkö, jonka liikeideana on tarjota ulkoistettua kehityspäällikön palvelua. Usein tällaiset asiantuntijat sisällyttävät palveluihinsa myös konsultointi- ja koulutuspalveluita omasta substanssistaan. Joskin tällöin on otettava haltuun myös konsultointi- ja koulutustaidot substanssin lisäksi. Tässä yhteydessä vinkkaan Skollan asiantuntijakoulutuspalveluista, joista voi poimia tarvitsemansa napakan koulutuksen oman asiantuntijatyön työkalupakkiin.
  2. Täysin eri palvelu, mitä asiantuntija tekee palkkatyössään. Yhä useammin kyseessä on nähdäkseni totaalinen alanvaihto, kuten talouspäällikkö, joka ensin pitää opintovapaata, jolloin opiskelee hyvinvointivalmentajan kurssin ja tämän jälkeen haluaa tarjota palveluitaan hyvinvointivalmentajayrittäjänä. Palkkatyöuralta on tarttunut takkiin monenlaisia taitoja, mutta substanssi tulevan yrityksen liikeideassa on jotain aivan muuta kuin henkilön koulutus- ja työtausta. Ymmärtääkseni totaalinen kyllästyminen omaan alaan ja halu hyljätä ala kokonaan juontuvat usein jonkinlaisesta elämäntilanteen murrosvaiheesta, kuten avioero, uupumus, oma tai läheisen vakava sairastuminen, lapset muuttavat kotoa tai jokin muu henkilölle merkittävä tapahtuma, joka saa pohtimaan, voisiko työura ollakin jotakin muuta. Jokaisella on vapaus tavoitella unelmiaan ja myös alanvaihtajat ovat lämpimästi tervetulleita Starttivalmennuksen yrittäjäkoulutuksiin.
  3. Olisi täysin mahdollista, että henkilö kehittää jonkinlaisen uuden liikeidean koulutus- ja työkokemustaustastaan, eli jotakin, jossa hän voisi hyödyntää täysin valtavaa osaamistaan, mutta palvelu ei ole täsmälleen samaa mitä hän on tehnyt työkseen. Itselläni tällaisia on kuitenkin tullut vastaan aniharvoin.

 

Kumpi näistä on yrityksen perustamisen kannalta parempi vaihtoehto, A vai B? Etukäteen on suhteellisen vaikeaa ennustaa, millainen yrittäjä menestyy ja mikä liikeidea on hyvä tai huono, mutta väitän, että näistä kahdesta paremmat lähtökohdat yrittäjyyteen on A:lla, sillä on eri asia lähteä yrittäjäksi toimialalle, jota ei tunne, ja jolta ei ole lainkaan työkokemusta. Pelkkä kurssi, oli hintalappu sitten satasia tai tuhansia euroja, ei anna vielä ammattitaitoa. Kurssi antaa valmiudet ammattitaidon hankkimiseen, mutta varsinainen ammattitaito hankitaan vasta oikean tekemisen eli asiakkaiden kautta. Eli kun henkilö päättää lähteä yrittäjäksi itselleen täysin uudella toimialalla ilman ammattitaitoa, on paljon enemmän haltuunotettavaa. Kantapään kautta oppii kyllä kaiken tarvittavan, mutta A-tilanteessa voi keskittyä asiakashankintaan substanssin opettelun sijaan.

Silti nähdäkseni yhä useammin asiantuntija perustaa yrityksen B-vaihtoehdolle eli lähtee ummikkona uudelle alalla. Toki jokaisella on täysi oikeus vaihtaa alaa minkä ikäisenä tahansa. Parhaimmillaan uuden ammatin haltuun ottaminen on valtavan inspiroivaa! Silti on sääli heittää romukoppaan jopa parin vuosikymmenen substanssiosaaminen.

Vaikka uusi ala tai jopa pitkästä palkkatyösuhteesta irtisanoutuminen saattavat olla henkilölle itselleen varsin innostavia ajatuksia ja kokemuksia, kokeneet alanvaihtajat ovat harmillinen juttu työnantajien kannalta. Ja samalla jopa yhteiskunnallinen ongelma, sillä työpaikoilta valuu näin todella osaavaa väkeä työmarkkinoiden ulottumattomiin. Kun mediassa toitotetaan, että kaikki uupuvat, joten perusta yritys ja rakenna itsellesi oman näköinen mielekäs työelämä, luodaan samalla vääränlaista illuusiota siitä, mitä mielekäs työelämä oikeastaan on. Kyllä säännöllinen tulo, tuttu työyhteisö, työnantajan huolehtima sosiaaliturva ja säännölliset työn rakenteetkin luovat monella tapaa työlle mielekkyyttä – versus tilanne, jossa näitä ei enää ole. Yrittäjäksi heittäytyminen ei välttämättä takaa mielekkyyttä. Toisinaan kyllä, mutta se ei ole itsestäänselvyys.

Sivutoimisen yrittäjyyden rajoitteet

 

Kun asiantuntija on kokopäiväisessä palkkatyössä, on huomioitava se, ettei ole soveliasta lähteä noin vain tarjoamaan sellaista asiantuntijapalvelua yrittäjänä, kevytyrittäjänä, freelancerina tai muuna toimeksiantona, joka kilpailisi jollakin tavoin työnantajaorganisaation kanssa. Asian voisi ilmaista näin: Työnantaja ikään kuin ”omistaa” kokopäiväisen työntekijänsä. Sanavalintani oli ehkä kehno, mutta tarkoitan sitä, että työnantajalla on oikeus kieltää kilpaileva toiminta. Eli ensimmäinen neuvoni sivutoimista asiantuntijayritystä harkitsevalle on: älä lähde kilpailemaan työnantajasi kanssa.

 

Useimmat työnantajat ovat laatineet valmiit lomakkeet sivutoimista yrittäjyyttä suunnitteleville: sivutoimi-ilmoitus tai sivutoimilupa. Erityisesti viranhaltijoiden tulee tutustua huolella sivutoimiasioihin. Kun haetaan työnantajan hyväksyntää sivutoimelle, lomakkeessa kysyttävät kohdat ovat yleensä nämä:

  • mistä on kyse: millaista yritystoimintaa tultaisiin harjoittamaan
  • minkä verran työtunteja sivutoimeen käytetään

Työtuntien kysyminen johtuu siitä, että kokopäiväisen työntekijän työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijästään ja myös lepoajasta. Ei ole työntekijän, eikä työnantajan edun mukaista, että työntekijä paahtaisi toisen täyden työviikon iltaisin, öisin tai viikonloppuisin palkkatyön ohessa. On selvää, että sivutointa voi harjoittaa vain vapaa-ajalla, ei koskaan palkkatyön työajalla, mutta tästäkin työnantajalla on oikeus varmistua. On toki poikkeuksia, kuten luottamustoimet, joihin työnantajan on velvollisuus päästää työntekijä osallistumaan myös työajalla.

 

Työnantajalla ei ole pääsääntöisesti oikeutta kieltää sivutoimea, joka ei ole kilpailevaa, sillä Suomessa on elinkeinonvapaus. Mutta jos sivutoimi liippaa jollakin tapaa työnantajaorganisaation toimintaa tai asiakkaita, eli se voidaan tulkita kilpailevaksi toiminnaksi, työnantajan ei ole pakko myöntää sivutoimilupaa. Esimerkiksi kouluttaja harvoin saa kouluttaa muille organisaatioille vapaa-ajallaan, vaikka tilanne houkuttelisi lisäansioiden toivossa. Sivutoimiselta työntekijältä sen sijaan ei voida evätä myöskään saman toimialan palveluiden myymistä yrittäjänä tai toisen palkkatyön vastaanottamista. Henkilöllä on oikeus hankkia itselleen kokopäiväinen elanto.

 

Suosittelen ehdottomasti avointa keskustelua työnantajan kanssa ennen yrityksen perustamista. Kuulemani mukaan osa työnantajista suhtautuu asiaan ymmärtäväisesti, jopa kannustaen, mutta osa näkee sivutoimen uhkana ja pelkää työntekijän lähtevän pois. Riippuu keskusteluyhteydestä, esihenkilön persoonallisuudesta, johtamistaidoista, toimialan työllisyystilanteesta (kuten onko mahdollista löytää helposti korvaavia työntekijöitä) ja varmasti monesta muusta seikasta tähtien asennosta lähtien, miten keskustelut kullakin etenevät. Mutta valitettavan moni työnantaja näkee sivutoimen uhkana ja asian esille ottaminen saattaa olla työnantajalle ja työyhteisölle merkki siitä, että henkilö ei ole enää täysin sitoutunut palkkatyöhönsä ja tämä saattaa blokata etenemismahdollisuuksia – vaikka näin ei toki saisi olla. Starttivalmennuksen yrittäjäkoulutuksissakin on oikeus pitää hyvin matalaa profiilia. Aina ei ole soveliasta, että työnantaja kuulee asiantuntijan osallistuvan yrittäjäkoulutukseen – se kun voidaan tulkita tietynlaisena signaalina.

Työntekijän kannattaa tutustua tarkasti myös mahdolliseen kilpailu- tai houkuttelukieltosopimukseen, mikäli harkitsee yrittäjyyttä ja on tällaisia sopimuksia allekirjoittanut. Aina ne eivät kuitenkaan ole lainvoimaisia. Ammattiliittoon kuuluvat voivat tiedustella työsopimukseen ja sen liitteisiin liittyen lakineuvontaa jäsenpalveluista. Toisinaan voi olla järkevää myös maksaa muutama satanen lakiasiantuntijalle ja ennaltaehkäistä väärinymmärryksiä tai rikkomuksia.

Sivutoimisen yrittäjän erilaisia laskutustapoja

 

Yksityishenkilö

Yksityinen henkilö voi tehdä pienimuotoista ja/tai satunnaista sivutointa myös ilman y-tunnusta. Kulut saa verovähennyksiin. Tulo (myynti miinus kulut) on verotettavaa tuloa. Kannattaa pirauttaa Verohallinnon puhelinneuvontaan lisätietojen kysymiseksi. Myös Verohallinnon sivuilta löytyy kattavia ohjeita tästäkin aiheesta.

 

Kevytyrittäjyys

On olemassa myös laskutuspalveluita, joista suurimmasta osasta käytetään nimitystä kevytyrittäjäpalvelut. Tällaisia ovat esimerkiksi Ukko ja Eezy. Laskutuspalvelun ideana on se, ettei henkilön tarvitse rekisteröidä omaa y-tunnusta, vaan laskutettaessa voi käyttää laskutuspalvelun y-tunnusta. Laskutuspalvelu hoitaa kirjanpidon ja muut byrokratiat. Ja ottaa toki oman palkkionsa palvelun käyttämisestä.

 

Kevytyrittäjä on yhä vieläkin harmaalla alueella Te-toimiston, Kelan ja Verohallinnon silmissä. Pääsääntöisesti kevytyrittäjä tulkitaan yrittäjäksi, vaikkei hänellä olisikaan omaa y-tunnusta, sillä esimerkiksi Te-toimiston silmissä henkilö on yrittäjä, kun hän ansaitsee ilman työsuhdetta. Laskutuspalveluita on kuitenkin monenlaisia ja jos pelkkää yrittäjätitteliä, kannattaa olla tarkkana, että esimerkiksi laskutusosuuskunnan kautta laskuttaminen tapahtuu työsuhteessa. Kevytyrittäjäpalveluilla on myös omalla y-tunnuksella toimiville yrittäjille palveluita, joita nimitetään hämäävästi kevytyrittäjyydeksi. Tällaisia on niin Eezylla, Ukolla kuin esimerkiksi Osuuspankilla (OP-kevytyrittäjyys). Nämä ovat kuitenkin yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimista eli oikeaa yrittäjyyttä, eivät perinteistä laskutuspalvelu-kevytyrittäjyyttä. Tilanne on tällä hetkellä kovin sekava ja edellyttää skarppina olemista palvelun käyttäjiltä.

Kevytyrittäjyyspalvelu sopii mainiosti satunnaisten keikkojen laskuttamiseen, mutta myös huonoja puolia on. Kun laskutettavaa alkaa olla satoja tai jopa muutama tonni kuukaudessa, on oma y-tunnus monin tavoin taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto.

Freelancer

Henkilö voi saada palkkion myös freelancerina, jolloin kyse on toimeksiannosta. Freelancer ei myöskään toimi työsuhteessa, vaan hankkii itse asiakkaansa, sopii palkkion ja toimeksiantaja maksaa palkkion. Freelancer tulkitaan yhtä lailla lähes aina yrittäjäksi, sillä tässäkään tapauksessa ei ole työsuhdetta.

 

Oma yritys

Kuten edellä nähtiin, on monenlaisia tapoja laskuttaa ilman omaa y-tunnusta/yritystä ja silti asiantuntija voi saada yrittäjätittelin. Eli yrittäjän määritelmä ei ole aina ihan selvä. Yrittäjänä voi toimia ilman omaa y-tunnusta ja toisaalta aina pelkkä y-tunnus pöytälaatikossa ei tee henkilöstö yrittäjää. Ja on muitakin tapoja toimia yrittäjänä tai yrittäjämäisesti, kuten on mahdollista liittyä osuuskuntaan jäseneksi tai esimerkiksi osakeyhtiön osakkaaksi, mutta yleisimmin sivutoimista asiantuntijayritystä pohtivat harkitsevat toiminimen (=yksityinen elinkeinonharjoittaja) ja osakeyhtiön välillä. Tällöin yrityksellä on oma y-tunnus.

Molemmissa yritysmuodoissa velvoitteet ovat nämä:

  • Rekisteröityminen Verohallinnon rekisteriin ja Kaupparekisteriin (jos yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimiyrittäjä toimii omalla nimellä, ei ole pakko rekisteröityä Kaupparekisteriin)
  • Jos laskutettavaa on vuodessa min 15 000€, on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi. Näin saa tehdä myös vapaaehtoisesti, vaikka laskutettavaa olisi vähemmänkin. Alv-velvollisuus tarkoittaa sitä, että myyntihintoihin on lisättävä arvonlisävero, joka tilitetään Verohallinnolle. Tilitettävästä arvolisäverosta saa vähentää liiketoiminnan kulujen arvonlisäveron.
  • Yrittäjän eläkevakuutus, kun työn arvo on n. 8000e (summa vaihtelee vuosittain) ja muut yel-kriteerit täyttyvät.
  • Kirjanpito, jossa pidetään yrityksen ja yrittäjän tulot, menot, varat ja velat erillään. Jokainen kuitti eli tosite ostoista ja myynneistä tulee säilyttää ja kirjata. Kirjanpidon perusteella laaditaan kerran vuodessa yhteenveto eli tilinpäätös. Verotus perustuu tilinpäätökseen.
  • Jos toimialalla edellytetään lupia tai ilmoituksia, on ne hoidettava ennen perustamista oli yritys sivu- tai päätoiminen. Lisätietoja luvista ja ilmoituksista voi kysyä Suomi.fi-sivustolta maksuttomasta neuvonnasta. Lisäksi voi olla toimialakohtaisia velvoitteita, kuten pätevyyden ylläpitäminen tai tiettyjen dokumenttien laatiminen tai kirjaaminen.

 

Velvoitteita on näin ollen suhteellisen vähän ja ne ovat samat sivu- ja päätoimiselle yrittäjälle. Teemme usein Starttivalmennuksen yrittäjyyden ammattitutkinnoissa sivutoimista asiantuntijayrittäjyyttä suunnittelevien kanssa perustamislaskelman sekä sivutoimelle, että päätoimelle ja toteamme, että sivutoimen kulut ovat lähes päätoimen veroiset. Eli sivutoimi ei ole useinkaan taloudellisesti yhtä kannattavaa kuin päätoimi, sillä moni yrityksen kulu on kiinteä, eikä myynnin määrä merkittävästi vaikuta siihen.

 

Riippuu paljon liikeideasta, paljonko yrittäjälle oikeasti jää tuloja käteen sivutoimisesta yrittäjyydestä, mutta asiantuntijapalvelun osalta haarukka on usein tällainen: 1/3 tai puolet laskutuksen suuruudesta. Vaikka yritystoiminnan kulut onnistuisikin pitämään suht matalana, verojen maksu tasaa loput eli verottomana ei palkkatyössä oleva sivutoiminen yrittäjä voi saada tuloja.

Y-tunnus on 8-numeroinen numerosarja, joka on jokaisella yrityksellä uniikki. Se on ikään kuin yrityksen henkilöllisyystunnus, jota käytetään virallisissa yhteyksissä. Se eroaa yksityisen henkilön sotusta monella tapaa, kuten: se on julkinen, sen voi lakkauttaa tai ottaa uudelleen käyttöön, osassa yritysmuodoista y-tunnus seuraa uudelle omistajalle yrityskaupan mukana. Ilman y-tunnusta voi olla joskus mahdotonta suunnitella yrittäjyyttä, kuten kysellä tarjouksia tai hinnastoja, sillä vastapuoli saattaa tulkita kyselijän ”renkaanpotkijaksi”. Y-tunnus antaa paitsi uskottavuutta neuvotteluihin, ennen kaikkea virallisen mandaatin solmia yritykselleen sopimuksia.

Riittääkö aika yrittäjyydelle?

 

Ajankäyttö on sivutoimisen asiantuntijayrittäjyyden suurin haaste. Kokopäivätyö vie käytännössä kolmanneksen kaikesta käytettävissä olevasta ajasta. Kun vuorokaudessa on 24 tuntia, se jakautuu ideaalitilanteessa siten, että 8 tuntia on työlle, 8 tuntia vapaa-ajalle ja 8 tuntia nukkumiseen. Jos työmatkat ovat pitkät, perheessä on lapsia tai lemmikkejä, elämässä on muita velvoitteita (kuten iäkkäät vanhemmat huolehdittavana), on harrastuksia jne. vapaa-aika saattaa olla ilman sivutointakin kortilla.

 

On joitakin ammatteja, joissa vapaa-aika on jaettu mukavan pituisiin jaksoihin, kuten vaikkapa päivystysluonteinen työ, jossa työ tehdään pitkissä vuoroissa ja niiden jälkeen on useampi yhtäjaksoinen vapaapäivä. Mutta klo 8-16 säännöllisessä arkipäivätyössä voi olla suht mahdotonta tavoitella asiakkaita, jotka elävät yhtä lailla arkiaikana. Ja koska työajalla ei ole suotavaa harjoittaa sivutoimista yritystoimintaa, ajatus voi kariutua heti alkuunsa. Tällöin sivutoimisen yritystoiminnan pitäisi voida ajoittua illoille tai viikonlopuille eli myös asiakaskunnan on oltava mahdollisesti yksityishenkilöitä yritys- ja yhteisöasiakkaiden sijaan.

Olen huomannut vuosien varrella, että sivutoimista yrittäjyyttä suunnittelevilla on miltei aina vaaleanpunaiset silmälasit päässään, kun on kyse ajankäytöstä, asiakashankinnan edellyttämistä ponnisteluista ja laskutettavista työtunneista. Laskelmat perustuvat usein ajatukselle, ettei yrittäjän tarvitse käyttää työaikaansa muuhun kuin laskutettavaan työhön, kuten vastaanottotyöhön. Esimerkiksi psykoterapeuteilla tilanne onkin tämä, mutta esimerkiksi hyvinvointivalmentajilla asiakashankintaan on panostettava merkittävästi.

Kannattaako sivutoimisen yrityksen perustaminen?

 

Parhaimmillaan sivutoimi antaa paitsi lisätuloja, myös kaivattua vaihtelua palkkatyöhön. Ei ole tavatonta, että yksilöasiakkaita otetaan vastaan vain 1-2 viikossa, jolloin palautumiselle jää riittävästi aikaa. Asiakaskohtaamiset ja auttaminen saattaa olla sivutoimiselle asiantuntijalle asia, joka auttaa häntä jaksamaan paremmin myös palkkatyössään. Tällöin sivutoimi tuo elämään sitä merkityksellisyyden tunnetta, jota moni kaipaa entistä enemmän. Tai asiantuntijakoulutuksia käydään pitämässä joka toinen kuukausi, jolloin se on hallittavissa ajankäytöllisesti. Jos sivutoimi on sen sijaan harrastus, josta ansaitaan ikään kuin vahingossa lisäeuroja, eikä se vaadi markkinointia (tuttavan tuttavat kyselevät, tuletko tekemään), sivutoimi ei suurella todennäköisyydellä ole työnantajallekaan millään tavoin vahingollinen.

 

Sivutointa ja ylipäätään yrittäjyyttä harkitsevan kannattaa pohtia tavoitteitaan: miksi haluan perustaa yrityksen? Satunnaiset keikat voi aivan hyvin laskuttaa kevytyrittäjäpalvelun kautta ilman omaa yritystäkin, mutta kun laskutettavaa tai verovähennyskelpoisia hankintoja kertyy enemmänkin, esimerkiksi tuhansia euroja vuodessa, kannattaa harkita omaa y-tunnusta.

Mielikuvissa yrittäjyyttä kohtaan on tapahtunut viime vuosina muutos: yrittäjäksi halutaan, se on suosittu toiveammatti ja titteli. Yhä useamman LinkedIn-profiilissa lukee yrittäjä, vaikka henkilö olisi todellisuudessa päätoimisessa palkkatyössä. Yrittäjyys-titteli on siis lienee jollakin tapaa trendikäs ja sitä viljelevät myös ei-yrittäjät. Yrittäjä on henkilö, joka työllistää itsensä muutoin kuin työsuhteessa. Kokopäiväisessä palkkatyössä oleva ei ole yrittäjä, vaikka hän sivutoimisesti jostakin laskuttaisikin.

Sivutoimista yrittäjyyttä suunnitteleva kirjoittaa liiketoimintasuunnitelmaansa usein näin: ”Yritykseni on aluksi sivutoiminen, mutta kun se kannattaa taloudellisesti, siirryn kokopäiväiseksi yrittäjäksi.” Tämä ei yleensä ole mahdollista. Sivutoimisesta yrityksestä ei voi tulla ilman aikaresurssin lisäämistä kannattavaa päätointa. Yritystoiminta kasvaa pääsääntöisesti vain jos yrittäjä toivoo sen kasvavan. Sivutoimi ei pääse kasvamaan, ellei yrittäjä tee jossakin vaiheessa päätöstä palkkatyön vähentämisestä tai siitä luopumisesta. ”Se kasvaa, jolle annat aikaa”- sanonta pätee tähänkin oivallisesti.

Starttirahaan on mahdollisuus myös sivutoimisesta päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtyvällä, kunhan yritystä on pyöritetty sivutoimena palkkatyön ohessa riittävän kauan, suositusaika on vähintään tilikausi, mutta poikkeuksiakin on eri alueittain. Muutkin starttirahan kriteerit tulee täyttää. Starttirahaa saavat sellaiset perustettavat yritykset, joihin raha haetaan ennen päätoimiseksi lähtemistä, on kannattavan liiketoiminnan edellytykset, ei ole liian kilpailtu toimiala ja liitteenä on liiketoimintasuunnitelma ja laskelma. Verovelkaa ei saa olla, ja yleensä CV ammatillisesta osaamisesta ja yrittäjäkoulutuksesta tukee hakemusta. Starttirahan suuruus on 34,50€ per arkipäivä (v. 2022) ja sitä voi hakea Te-toimistosta. Ensimmäisen jakson pituus on 6kk.

Yhteenvetona totean, että mikäli asiantuntijayrittäjyys kiinnostaa palkkatyön ohessa, omaa liikeideaa kannattaa lähteä viemään eteenpäin. Idea voi olla omalta alalta tai jotakin aivan muuta! Starttivalmennuksen yrittäjäkoulutuksissa saat eväät idean eteenpäin viemiseen, liiketoimintasuunnitelman ja laskelman laatimiseen.

 

Kannattavan liiketoiminnan edellytykset on liikeidealla:

  • Jonka toteuttamiseen sinulla on riittävät resurssit (aika, raha, osaaminen)
  • Jonka palveluille on riittävä kysyntä (riittävä määrä potentiaalisia asiakkaita, joilla on sekä maksukykyä, että -halua)
  • Joka on ajankohtainen ja ratkaisee jonkin asiakkaan todellisen ongelman (muutoin asiakas ei osta)
  • Joka ei ole liian kilpailtu, erityisesti hintakilpailtu
  • Joka ei sodi työnantajasi ydintehtävää tai palkkatyön työnkuvaasi vastaan tai kilpaile sen kanssa
  • On sinulle itsellesi mielekäs!

 

Sivutoimisen yrittäjän motiiveja voivat olla monet asia, kuten raha, vaihtelunhalu tai jokin muu. Parhaimmillaan sivutoiminen asiantuntijayritys antaa yrittäjälleen paljon ja saattaa jopa johtaa päätoimiseen yrittäjyyteen.

Sanna Olshin

Tämän yrittäjyysblogin tarkoituksena on innostaa ja kannustaa lukijoita, mutta myös tuoda esille erilaisia näkökulmia yrittäjyyteen liittyen. Sanna Olshin on yrittäjä, joka on erityisen innostunut yrittäjyydestä: miten uusia yrityksiä syntyy, millaisia ihmiset niiden takana ovat ja mitä he tarvitsevat pärjätäkseen yrittäjinä.

Kommentoi