Skip to main content
Tuleva yrittäjä

Liian hyvä työntekijäksi

Asiantuntijat haluavat tehdä työnsä hyvin

 

Asiantuntijayrittäjäksi ryhtymisen taustalla voi olla monia eri syitä. Olen saanut kunnian luotsata yrittäjyyden tielle tuhansia yrittäjiä, joiden kanssa keskusteltaessa toistuvat nämä motiivit:

  • Halu tehdä asiat omalla tavalla
  • Oma potentiaali jää hyödyntämättä palkkatyössä
  • Halu kehittyä enemmän tai eri suuntaan kuin palkkatyössä on mahdollista
  • Halu palvella asiakasta paremmin kuin palkkatyössä on mahdollista
  • Kiire ja paine, joihin ei voi itse vaikuttaa
  • Ylipäätään tunne siitä, ettei työ ole enää ”omissa käsissä”
  • Jouston tarve niin työajan, palkkauksen kuin työpaikan toimintakulttuurin suhteen
  • Kokemus siitä, että johto tai työyhteisö ei arvosta riittävästi, mutta myöskään asiantuntija ei enää luota johdon osaamiseen eli arvostuksen puute on molemminpuolinen

 

Edellä oleva listaus ei perustu minkäänlaiseen tutkimustietoon, vaan on oma koontini satojen asiantuntijayrittäjyyttä suunnittelevien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella. En ota tässä kantaa siihen, miten totuudenmukaisia nämä subjektiiviset kokemukset ovat. On nimittäin hyvinkin mahdollista, että toisinaan henkilön työtyytymättömyys saattaa juontua jostakin muustakin kuin työhön liittyvistä asioista, mutta tyytymättömyys omaan elämään saattaa saada syntipukin esimerkiksi työyhteisöstä tai johdosta, vaikka todellinen syy saattaa löytyä kotoa tai henkilöstöstä itsestään.

Työhönsä tyytymätön, kyllästynyt tai työssään uupuva ei aina ole rohjennut ottaa muutostarvettaan esille tai ei ole osannut sanoittaa sitä oikealla tavalla, jolloin esihenkilöt eivät edes tiedä toiveesta. Valitettavan usein niin palkkatyössä kuin yrittäjänä asiantuntija ikään kuin toivoo tulevansa löydetyksi, kun oikeampi tapa olisi tunnistaa oma osaamisensa ja nostaa omaa osaamistaan tai toiveitaan nähtäville.

Väärä ihminen väärässä työssä?

 

Sekään ei ole tavatonta, että asiantuntija on ajautunut työnkuvansa muuttuessa tehtäviin, joita ei halua tehdä. Esimerkiksi johtotehtäviin ajautuminen on saattanut olla luonteva jatkumo työuralla, mutta henkilö ei oikeasti edes haluaisi toimia kyseisessä työtehtävässä. Jos työnkuva ei enää mahdollista sitä, minkä vuoksi hän on työhön hakeutunut ja alkuperäiset tehtävät olisivat olleet hänelle mielekkäämpiä, työ koetaan vääränlaiseksi tai ”mukatyöksi”, jolloin ollaan kiireisiä, vaikka työ on suurelta osin merkityksetöntä. Työryhmiin ja tiimeihin kuuluminen, ”kehittäminen”, joka ei johda mihinkään ja jatkuva palavereissa istuminen saavat kyllä kalenterin täyteen, mutta eivät välttämättä tee asiantuntijasta tyytyväistä työntekijää. Hienolta kalskahtava titteli tai reilun kokoinen tilipussikaan ei kompensoi sitä, ettei omaa työtä kohtaan enää koeta mielenkiintoa tai arvostusta. Tällainen työpaikka on ajanut myös minut irtisanoutumaan viimeisimmästä palkkatyösuhteestani. Oli turhauttavaa, että työaika kului vääriin asioihin ja koin, että voin yrittäjänä auttaa yrityksen perustajia paljon paremmin ja näin jälkeenpäin voin todeta, että olin oikeassa.

Erilaiset ulkoiset palkkiotkaan eivät tee asiantuntijaa pysyvästi tyytyväiseksi. Yrittäjäkoulutuksiimme osallistuneiden asiantuntijoiden puheissa korostuu hallinnan tunne. Se, että voi itse vaikuttaa kalenteriinsa, työtehtäviinsä ja palkkiotasoonsa, motivoi. Myös työn laatutaso halutaan määrittää itse, ja moni osaaja kärsii siitä, että joutuu tekemään huonompaa työn laatua kuin oma moraali sallisi. Koetaan, että asiakas ansaitsee parempaa ja kyseinen nykyistä korkeampi laatutaso olisi mahdollista toteuttaa. On ehkäpä otettu useaan kertaan epäkohdat esille ja ehdotettu muutoksia, joissa työpaikan prosessit saataisiin toimivammiksi, resursseja ei kuluisi vääriin asioihin ja voitaisiin keskittyä varsinaiseen ydintehtävään, mutta kuulemani mukaan johto ei ole tarttunut kehittämisehdotuksiin. Jossakin vaiheessa kehittämisehdotuksia ei enää jakseta ottaa esille; mitäpä sitä suotta kuuroille korville ehdottelemaan. Osaaja joko jää töihin, muttei ole motivoitunut, tai hän siirtyy toisen organisaation palkkalistoille siinä toivossa, että asiat sujuisivat siellä paremmin. Osa ottaa hengähdystauon, kuten opintovapaata. Tai lähtee yrittäjäksi korkein odotuksin.

Olen tavannut erittäin harvoin asiantuntijayrittäjäksi lähteviä henkilöitä, jotka olisivat toivoneet merkittävästi korkeampaa tulotasoa merkittävästi pienemmällä työn määrällä.  Yleensä pikemminkin kohtuullinen työn määrä (normaali 5-päiväinen työviikko) tai omaan työaikaan vaikuttaminen (esim. ei vuorotyötä lasten ollessa pieniä) on asia, johon halutaan vaikuttaa. Mutta vielä useammin yrittäjyyteen ajaa halu keskittyä tekemään omaa ydintyötään siten, ettei työaika kuluisi kirjaamiseen, palavereihin ja kaikenlaiseen jonninjoutavaan. Opettajat eivät ehdi opettaa, hoitajat eivät ehdi hoitaa, johtajat eivät ehdi johtaa. Työssä kuin työssä voi uupua, kun päivät täyttyvät asioista, jotka sotivat omia arvoja vastaan. Fakta kuitenkin on, että asiantuntijayrittäjän työaikaa kuluu myös muihin asioihin eli sellaista työtä, jossa voisi keskittyä täysin yhteen asiaan, ei taida olla olemassakaan – eikä yrittäjyys ole tällaiseen ongelmaan sopiva pelastusrengas.

Kateajattelu on otettava haltuun

 

Asiantuntijatyötä tekevät eivät aina muista, että etenkin isommassa organisaatiossa työskentelee melkoinen osaajien joukko. Yleistän nyt karkeasti: asiantuntijaksi päätyy, kun on riittävä määrä osaamista, joka on keskitasoa parempaa, syvempää, sitä on enemmän tai se on jollakin tavalla muutoin erityisempää kuin suurella perusjoukolla. Tämä on vaatinut usein kouluttautumista ja työkokemusta. Asiantuntijaksi ei päädytä sattumalta, vaan asiantuntijuuden kertyminen edellyttää pitkäjänteistä ja intohimoista oman osaamisensa kehittämistä. Tällöin saattaa jäädä huomaamatta mikä moninainen joukko muita osaajia mahdollistaa asiantuntijan keskittymisen aisantuntijatyöhönsä: on talousosaajaa, markkinoinnin ja myynnin osaajaa, johtajia, kiinteistöstä vastaavia ammattilaisia, IT-asiat hoituvat jonkin toisen puolesta jne.

 

Kun asiantuntija haaveilee yksinyrittäjyydestä, hän saattaa olla leikkimielisesti ajateltuna samassa tilanteessa kuin nuori, joka muuttaa ensimmäistä kertaa pois kotoa. Hän joutuukin ottamaan vastuun kaikesta itse. Wc-paperi ei ilmestykään automaattisesti vessaan, lakanat on vaihdettava ja pestävä itse, on laitettava ruokaa ja osattava säännöstellä rahansa siten, että ne riittävät kaikkiin kodin hankintoihin ja ylläpitämiseen. Asiantuntijakin joutuu mahdollisesti ensimmäistä kertaa kirjoittamaan jokaiseen organisaatiokaavionsa laatikkoon oman nimensä. On osattava huolehtia asiakashankinnasta, neuvotteluista, tarjouksista ja sopimuksista, varsinaisesta myytävästä palvelusta, IT-asioista, vakuutuksista ja monesta muusta. Kaiken oppii, mutta joskus kantapään kautta. Ja kaikki nämä organisaation tärkeät työtehtävät on osattava hinnoitella! Yritys on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, joten yrittäjäksi lähtevältä edellytetään monipuolista osaamista – tai pikemminkin innostunutta ja avointa suhtautumista laajentuvaa työnkuvaa kohtaan. Kaikki nämä yrittäjyystaidot kun on mahdollista oppia.

 

Isommassa organisaatiossa työhönsä kyllästynyt, työssään uupunut tai muusta syystä pois haluava asiantuntija saattaa manata sitä, että asioita tehdään siellä väärin, kaikki tiimiläiset eivät omaa yhtä jäätävää työmoraalia tai joku muu käärii tulokset taskuunsa tai kunnian meriitteihinsä. Työyhteisö koostuu aina eri tyyppisistä henkilöistä, eikä yhteentörmäyksiltä voida aina välttyä. Mutta työyhteisössä on kuitenkin aina useita henkilöitä jakamassa työtehtäviä ja antamassa erilaista osaamistaan. Asiantuntijayrittäjäksi lähdetään usein yksin. Enää ei ole työyhteisöä jakamassa vastuuta.

Asiantuntijasta yrittäjäksi siirryttäessä saattaa tulla yllätyksenä, miten paljon aikaa ja muita panostuksia taustatyö vaatii. On haettava aktiivisesti potentiaalisia asiakkaita, päästävä kontaktiin, kartoitettava tarve, neuvoteltava, hiottava palvelun sisältöä, osattava myydä ja sopia kauppa, toteutettava palvelu ja huolehdittava asiakkuudesta – kaikki tämä tehokkaasti, taloudellisesti kannattavasti ja ennen kaikkea asiakasta hyödyttävällä tavalla. Varsinainen asiantuntijapalvelun tuottaminen onkin vain pieni osa kokonaisuutta! Kun joku toinen on hoitanut palkkatyössä ollessa tämän kaiken, taustatyön määrästä ei ole päässyt syntymään realistista käsitystä.

Asiantuntijayrittäjyyttä suunnittelevilla on usein yrityksen perustamislaskelmissaan melkoinen määrä myytäviä konsulttipäiviä, mutta ei juuri lainkaan varattuna aikaa yritystoiminnan taustatyölle, kuten asiakastapaamisille ja myynnille. Laskelmat osoittavat, että asiantuntijasta yrittäjäksi lähtevä haaveilee rakenteellisesti palkkatyön kaltaisesta yrittäjyydestä, jossa työtä on arkipäivisin säännöllisesti, ei kuitenkaan koulujen loma-aikoina. Päivät täyttyvät ydintehtävästä eli omasta substanssista. Mielessä siintää usein tasapainoisempi arki, jossa on aikaa perheelle ja harrastuksille. Yrittäjyys saatetaan nähdä mahdollisuutena downsiftaamiseen. Oletetaan, että jokainen kontakti johtaa asiakkuuteen, joka ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa. Todellisuudessa asiantuntijayrittäjän kalenterissa saattaa olla myytävää työtä vain 1-2 päivää viikossa ja loput 3-4 päivää on varattava taustojen hoitamiselle. Tämän vuoksi varsinaisesta myytävästä työstä on pystyttävä laskuttamaan järkevän tasoinen palkkio.

Asiantuntijayrittäjä kumppanina

 

Asiantuntijat ovat nimensä mukaisesti oman alansa osaajia. Harva lähtee konsulttiyrittäjäksi ilman riittäviä natsoja, eli vankkaa koulutuksen ja työkokemuksen kautta hankittua osaamista. Kun takana on esimerkiksi 20 vuotta työkokemusta, on  paitsi uskottava asiakkaiden silmissä, mutta on oikeasti myös annettavaa asiakkaalle. Pelkkä ikä tai kokemus eivät silti tee kokeneesta yrittäjäkandidaatista nuorta verrokkiaan taitavampaa tai menestyvämpää. Jokainen yrittäjä, toimi hän millä tahansa toimialalla tai oli hänen taustansa millainen tahansa, tarvitsee maksavia asiakkaita. Kokenut asiantuntijakaan ei pärjää yrittäjänä ilman myynti-, neuvottelu-, talous- ja yhteistyötaitoja, jotka edesauttavat merkittävästi asiakkuuksien syntymistä.

Kaikki potentiaaliset asiakkaat eivät suinkaan osta, vaikka asiantuntijan mielestä tarvitsisivat juuri kyseistä palvelua. Asiakas ei osta, ellei näe hyötyvänsä palvelusta. Ja jos asiakas ei halua ostaa, häntä ei voi siihen pakottaa. Konsultti voi auttaa ymmärtämään asian todellisen laidan, mutta jos ei ole ostohalua, painostavalla myyntityöllä ei saavuta tuloksia. Yrittäjyyttä suunniteltaessa kannattaa suhtautua myyntityöhön avoimen kiinnostuneesti. Ja yhtä lailla myöntää se tosiasia, että kaikki eivät tule ostamaan, jolloin myyntityössä tulee väkisinkin hukkaa.

Asiantuntijapalveluita ostavien organisaatioiden silmissä yksinyrittäjä ei aina muutoinkaan ole välttämättä uskottava kumppani. Haasteita on monia, kuten esimerkiksi:

  • Yksinyrittäjiä on vaikea löytää. Ellei potentiaalinen asiakas tiedä asiantuntijayrittäjän olemassaolosta, ostaminen on mahdotonta. Aktiivinenkaan LinkedIn-postailu ei välttämättä osu toisella toimialalla toimivan ostajan silmiin.
  • Myynti- ja neuvottelutaidot ovat usein puutteellisia. Hintakeskustelu on kivuliasta, joskus jopa epätoivo, tuo alkavan yrittäjän pahin vihollinen, määrittää hintaneuvotteluita. Tarjous ei ole myyvä, eikä sitä osata esitellä. Sopimusehtojen vaikutusta ei ymmärretä.
  • Toimitusvarmuus on heikko. Yksinyrittäjän osaaminen on oman pään sisäistä, eikä tuuraajia ole.
  • Prosessit eivät välttämättä ole hiotut tai ammattimaiset.

 

Yleistin edellä olevia heikkouksia melko suorasukaisesti, joten älköön kukaan pahoittako mieltään. Kaikki nuo ovat kuitenkin sellaisia asioita, joihin on mahdollista pohtia ratkaisuja. En ole yksinyrittäjänä itsekään sen parempi eli tarkoitukseni ei ole nostaa itseäni jalustalle, osoitella kenenkään puutteita sormella tai todeta olevani muita asiantuntijayrittäjiä osaavampi. Edellä olevat heikkoudet olen listannut pikemminkin sen vuoksi, että luettuina ne saattavat herättää ajatuksia. Vasta kun omat puutteensa on oivaltanut, on niitä mahdollista kehittää.

Yksinyrittäjä saattaa olla kuitenkin kumppanina oivallinen ja etuja on yhtä lailla monia, kuten esimerkiksi:

  • Yleensä erittäin vankka substanssiosaaminen, jonka uskallan väittää olevan oikeasti hyvätasoista ja myös ajantasaista. Asiantuntija on syystä asiantuntija ja hän on panostanut vuosia asiantuntemuksensa hankkimiseen.
  • Yleensä isoja konsulttitaloja matalampi hintataso, luonnollisesti koska yksi välikäsi puuttuu. Mutta hintataso saattaa olla hyvinkin merkittävästi matalampi etenkin aloittavilla yrittäjillä, joilla ei ole vielä käsitystä hinnoittelun merkityksestä yritystoiminnan kannattavuuteen, arvoperusteisesta hinnoittelusta tai joilla ei ole riittävää määrää asiakkaita (viitaten epätoivoon).
  • Yleensä erittäin korkea laatu ja myös etiikka. Asiakas tuskin joutuu pettymään laatutasoon, sillä työssään oikomaan pakotettu asiantuntija haluaa usein yrittäjänä toimia toisin. Haasteena voi olla pikemminkin ylilaadun tuottaminen, joka tosin ei ole ongelma asiakkaalle vaan yrittäjälle itselleen.
  • Yleensä erittäin korkea palvelualttius, nopeus, kuuntelu herkällä korvalla ja ymmärrys toimialastaan.

 

Ostipa asiakasorganisaatio asiantuntijapalvelua isommalta konsulttitalolta tai yksinyrittäjältä, yhteistyön onnistuminen on lopulta monen asian summa. Osaamisen taso, persoonallisuudenpiirteet ja luotettavuus kun ovat usein henkilösidonnaisia asioita. Ne eivät ole organisaatiosidonnaisia. Asiantuntijat vaihtavat leiriä, aivan kuten työntekijät työpaikkaa. Asiantuntija saattaa työskennellä useammalle konsulttitalolle tai muulle päämiehelle – aivan kuten itsekin teen yrittäjyyden kouluttajana. Ja näinhän se on, etä isonkin organisaation brändi rakentuu pienistä osista eli yksittäisistä työntekijöistä ja kohtaamisista. Ison konsulttitalon sateenvarjon alla saattaa hyvinkin työskennellä lukuisia yksinyrittäjiä, mutta asiakas ei tätä tiedä tai tunnista – eikä ole aina tarpeenkaan. En näe sillä olevan suurtakaan merkitystä onko konsultti työntekijä vai yrittäjä, vaan tärkeintä on hänen antamansa osaaminen.

Yhä useammin törmään yrittäjäksi lähteviin henkilöihin, joilla ei ole vankkaa substanssiosaamista toimialalta. Alan vaihtaminen on toki sallittua kenelle vain, mutta on vaarallinen ajatus lähteä ottamaan haltuun yrittäjyyttä ja itselleen täysin vierasta toimialaa haltuun samanaikaisesti. Asiakasneuvotteluissa untuvikko saa joskus osakseen hymähtelyä tai myötähäpeää. Miksi ihmeessä toinen, itselle vieras toimiala näyttäytyy aina helpommalta kuin se, jonka sisällä itse toimii? Kuvitellaan, että ummikko voi tuosta vain lähteä toimimaan uudella alalla ja menestyä. Sekin on mahdollista, mutta vaatii helkkarinmoisen määrän työtä ja muita panostuksia!

Yrittäjäidentiteetin rakentuminen

 

Kuten todettu, asiantuntijayrittäjäksi lähtevillä on usein lukuisia työntötekijöitä palkkatyöstä. Yrittäjyys saatetaan nähdä ikään kuin pelastautumiskeinona, kun paetaan työelämää. Parhaimmillaan yrittäjyys voikin olla väylä mielekkäänpään työn tekemiseen, ajanhallintaan, kiireen vähentymiseen ja parempaan tulotasoon. Aivan kivuttomasti siirtymä ei kuitenkaan aina tapahdu ja alkuhapuilu voi olla jopa pudotus suoraan rotkoon: ei asiakkaita, ei tuloja, valtava stressi, ammatti-identiteetin mureneminen ja pelko tulevasta. Markkinoiden haltuunottaminen edellyttää toimenpiteitä, joita voi onneksi suunnitella etukäteen. Asiantuntija päätyy varmemmin rotkoon, jota kauniisti kuolemanlaaksoksikin kutsutaan, jos:

  • irtisanoutuu palkkatyöstä suinpäin
  • ei suunnittele etukäteen liikeideaansa
  • ei tunne markkinaansa
  • pitää kynttilää vakan alla eli ei tunnista osaamistaan ja pitää sitä piilossa
  • ei rohkene verkostoitua
  • pitää hinnat varmuuden vuoksi liian alhaisina peläten ettei kukaan osta

 

Yrittäjäidentiteetti rakentuu onnistumisten myötä. On valtavan tärkeää, että yrittäjäkandidaatti saa oikeaa tietoa, kannustusta, pääsee pilotoimaan liikeideaansa todellisilla asiakkailla ja pääsee mahdollisimman pian markkinoille eli saa maksavia asiakkaita. Liian pitkä tyhjäkäynti yritystoiminnan alussa (eli kuolemanlaaksossa) ei tue yrittäjäidentiteetin rakentumista. Yrittäjäksi oppii yrittämällä! Kun ei saa asiakkaita, lannistuu ja alkaa tekemään myyntityötä epätoivoisena – joka ikävä kyllä näkyy myös potentiaalisille asiakkaille.

 

Lannistunut yrittäjä polkee hintaansa ja syö samalla kannattavuuttaan ja joutuu kirimään tulotasoaan työn määrällä. Uupunut pienituloinen yrittäjä ei ole kaunis näky. Lähes jokainen yrittäjä lienee joutunut jossakin vaiheessa työuraansa tilanteeseen, jossa työtä on liikaa tai tuloja liian vähän. Fiksu yrittäjä analysoi tilannetta ja pyrkii korjaamaan ratkaisevia tekijöitä päästäkseen tilanteen yli. Sinnitteleminen ja pelkkään henkilökohtaisen venymisen perustuva yritystoiminnan jatkaminen ei ole pitkäkestoinen ratkaisu – joskin yrittäjät saattavat olla uskomattoman sitkeitä.

Mentoroin taannoin erästä yrittäjää, joka kertoi, että ymmärsi vasta nyt, kolmisen vuotta yrittäjänä toimittuaan, että hän oli ollut liian hyvä työntekijä. Hän oli tehnyt aina työnsä erittäin laadukkaasti ja jopa korjaillut toisten virheitä tai tekemättä jättämisiä. Hän oli aina joustanut, myös omasta aloitteestaan pyytämättä. Hän oli kantanut vastuuta niin taloudesta kuin asiakkuuksista. Tästä ei ollut kiitelty sanallisesti, rahallisesti tai muullakaan tavoin. Eikä hän ollut kiitoksia osannut edes kaivatakaan. ”Paras työntekijä- mitali ei olisi ollut se, millaista kiitosta olisin edes toivonut”.  Kyseinen henkilö oli hoksannut vasta jälkeenpäin, että oli toiminut yrittäjänä toisen yrityksessä. Hän ei ollut katkera, vaan piti tätä valtavana oivalluksena. Kynnys yrittäjäksi lähtemiseen oli hänelle matala.

Apua yrityksen perustamiseen

 

Mikäli koet, että yrittäjyys ajatuksena kutkuttelee, kannattaa tarttua ajatukseen ja viedä se astetta pidemmälle. Ideasta syntyy liikeidea vain kaupallistamalla se. Starttivalmennuksen yrittäjäkoulutuksesta saat eväät yrittäjyyden suunnitteluun. Olen vankkumaton yrittäjäkoulutuksen puolestapuhuja. Yli 20 vuotta yrittäjiä kouluttaneena ja viime vuosina yhä vankemmin asiantuntijayrittäjyyteen erikoistuneena uskallan väittää, että asiantuntijayrittäjäkoulutukseemme osallistuneilla yrittäjäksi lähtevillä on paremmat eväät yrittäjyyteen kuin ilman kyseistä koulutusta yritystoimintansa aloittavilla.

Omatoimisia ajatuksenherättäjiä ja apukysymyksiä oman mielekkään työn pohtimiseen ovat esimerkiksi:

  • Millainen olisi unelmatyöpäiväsi?
  • Mitä tekisit mieluiten?
  • Mitä et haluaisi tehdä?
  • Yksin vai tiimissä?
  • Laaja-alaisuus vai kapea-alaisuus?
  • Tuttuus vai jatkuvat uudet haasteet?

Kysymyksiä voi pohtia tulevaisuuslasit päässä tai käyden läpi historiaansa. Eli mikä on sinulle luontaisin tapa tehdä työtä, jotta et joudu jatkuvasti venymään ja olemaan oman mukavuusalueesi ulkopuolella? Jos sinulla on vankka osaaminen, joka on hankittu koulutuksen ja työkokemuksen kautta, oma-aloitteinen tapa toimia, halu oppia uutta, luottavainen mieli tulevaan ja ennen kaikkea aito halu palvella asiakasta, sinulla on ehdottomasti sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat paitsi hyvän työntekijän, myös hyvän yrittäjän piirteitä.

Yrittäjyys on vain yksi tapa harjoittaa omaa ammattiaan. Oma y-tunnus on laskutuskanava oman osaamisen myymiselle. Osaamisen voi aivan hyvin myydä myös palkkatyössä tai toimeksiantoina. Yrittäjyys ei ole sen parempi tai huonompi tapa työn tekemiselle, vaan se on yksi tavoista hankkia elantonsa. Toisinaan yrittämistä pelätään turhaan ja yrittäjät saattavat itsekin lietsoa ympärilleen pelkoa. Marttyyriyrittäjällä on alhainen ansiotulotaso, ei varaa sairastaa tai pitää lomaa. Marttyyriyrittäjä on se, joka kovaäänisesti varoittelee ympärillään olevia lähtemästä yrittäjäksi – muttei silti osaa tehdä omassa yrityksessään korjaavia toimenpiteitä tai luopua yrittäjyydestään. Yrittäjyys ei välttämättä ole tällaiselle henkilölle paras mahdollinen ansion hankkimisen tapa. On kuitenkin lukuisia asiantuntijayrittäjiä, jotka ovat tyytyväisiä, voivat hyvin ja eivät kadu palkkatyöstä lähtemistä, vaan voivat hyvillä mielin todeta, että olivat liian hyviä palkkatyöhön.

Sanna Olshin

Tämän yrittäjyysblogin tarkoituksena on innostaa ja kannustaa lukijoita, mutta myös tuoda esille erilaisia näkökulmia yrittäjyyteen liittyen. Sanna Olshin on yrittäjä, joka on erityisen innostunut yrittäjyydestä: miten uusia yrityksiä syntyy, millaisia ihmiset niiden takana ovat ja mitä he tarvitsevat pärjätäkseen yrittäjinä.

Kommentoi